Tulos oli kuin ostos-TV:n mainoksesta. Sisäpinta hohtaa kilpaa auringon kanssa (no eipäs nyt liioitella... :)). No mutta, taas tuli todistettua kidesoodan pätevyys. Aiemmin olen putsannut sillä menestyksekkäästi mm. pohjaanpalaneita kattiloita, alunperin ostin soodapussin maalattavan seinän pesua varten... kerrassaan monikäyttöinen aine, siis! Eikä hintakaan päätä huimaa: kilon pussi maksaa näköjään Motonetissa 4,50 €. Oma pussini on nyt puolillaan ja ostin sen ehkä viisi vuotta sitten.
Myös tavallista ruokasoodaa olen käyttänyt menestyksekkäästi lähinnä tiskialtaan puhdistukseen ja kiilloitukseen. Ruokasoodaakin saa isommissa pakkauksissa huomattavasti edullisemmin kuin niitä pikku lieriöitä ostamalla.
En suhtaudu ihan hirveän intohimoisesti pesuaineisiin, mutta toisaalta jos ajattelee itseen ja ympäristöön kohdistuvaa kemikaalikuormaa, niin ehkä pitäisi. Halusin tai en, omat allergiat ja yliherkkyydet ohjaavat tehokkaasti poispäin voimakkaista hajusteista ja ylenpalttisesta kemikaaleilla läträämisestä. Etikasta, soodasta ja sitruunasta ainakin näyttäisi olevan moneksi, ja uskoisin että moni meillä majailevista pesuaineputeleista jää lajinsa viimeiseksi edustajaksi tässä taloudessa (kuten kaakelinpesuaine ja vessänpöntön puhdistusaine). Harmi vaan, että tällä siivoustahdilla ne kuluvat hi-taas-ti eikä siivousainehyllyyn siis ole tiedossa lisätilaa pitkään aikaan!
Edit: satuin löytämään tällaisen luonnonmukaisen siivouksen niksejä esittelevän blogitekstin. Pääosissa juurikin sooda, etikka ja sitruuna... hyödyllisiä vinkkejä, vaikka blogin esittelyteksti aiheuttaakin minussa pieniä vilunväreitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti