tiistai 20. marraskuuta 2012

Coctail-leivät + leipävanukas

Jossain blogikeskustelussa mainittiin leipävanukas. Muistin yhtäkkiä, että minähän olen tehnyt sellaista, ja sitten unohtanut postata aiheesta vaikka piti! Kuvia kaivellessani löysin myös alkuperäisen syyn leipävanukkaan tekemiselle: kolmenlaiset coctail-leivät, jotka väsäsin joihinkin juhliin. Niistä jäi tietysti yli iso läjä reunapaloja, jotka sitten sain kuin sainkin ansiokkaasti hyödynnettyä leipävanukkaan muodossa.

Tästä kaikesta on lähemmäs kaksi vuotta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sitä paitsi tällä kombolla ei jää muruakaan leipää tähteeksi, joten tämähän sopii nyt pinnalla olevaan järkevän ruokasuunnittelun teemaankin!

Ensin leipäset. Kuten kuvista näkyy, niissä on vaaleaa ja tummaa vuokaleipää. Poistin reunat terävällä veitsellä täyttämisen jälkeen ja leikkasin leivät neljään osaan. Täytteenä on:

1) punaista pestoa ja kylmäsavulohta
2) savuporoa ja piparjuurituorejuustoa.
2) kermajuustoa (muistaakseni) sekä aurinkokuivatuilla tomaateilla terästettyä tuorejuustoa.

Nämä ovat hyviä ja niitä on kiva syödä. Tärkeintä on huolehtia siitä, etteivät leivät jää liian kuiviksi tai pääse kuivahtamaan syöjiä odotellessa. Näiden kokoaminen on hyvin helppoa ja kaltaiselleni näpertäjälle ihan mukavaakin, mutta yllättävän aikaavievää... en siis suosittele kovin kiireiselle kokille!








Alunperin kuvittelin tekeväni reunapaloista korppujauhoa, joten levitin ylijäämäpalaset oikein pellille kuivumaan. Leipä oli siis todella kuivahtanutta siinä vaiheessa, kun päivän parin päästä sainkin päähänpiston tehdä leipävanukasta. Tästä ei ollut mitään haittaa lopputuloksen kannalta. Tein vanukkaan muistaakseni tällä ohjeella, paitsi että laitoin hiukan muskottia lisäksi ja käytin vaniljauutteen sijaan vaniljasokeria ja unohdin tavallisen sokerin kokonaan. Minkä muistin vasta kun vanukas oli jo uunissa ja melkein valmista.

Lopulta sokerittomuudesta ei sitten ollutkaan haittaa koska lisukkeissa (vaniljakastike ja hillo) oli sokeria kylliksi. Leipävanukkaan koostumus on hauskan kimmoisa ja maku yllättävän hyvä; ensi kerralla taidan kokeilla suolaista juustoista versiota, josta minulla on ohje eräässä keittokirjassa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti