sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

2 x Rebecca

1. Rebecca Clamp. Helsinkiläistynyt britti, monella tavalla kauniin oloinen laulaja-lauluntekijä säesti itseään koskettimilla Turun Kirjakahvilan erittäin pienimuotoisessa tapahtumassa. Yleisöä oli ehkä parikymmentä henkeä, lämpöasteita huomattavasti enemmän, nämä yhdessä pienessä tilassa takasivat keikan hikisen&intiimin tunnelman. Ympäristö oli omiaan vähäeleisille kappaleille, sanoituksistakin sai selvää. Pidin artistin teeskentelemättömästä olemuksesta, ja oli hauska kuulla välispiikeissä laulujen syntytarinoita. Levykokoelmanikin karttui, pitkästä aikaa, Rebecan uudella, järjestyksessään toisella albumilla Key to the City.

 2. Rebecca Gowers. Kaksi romaania ja yhden ns. tositarinan julkaissut kirjailija (britti tämäkin) on uusi, satunnaisotannalla kirjastosta löytynyt tuttavuus. Mukaan tarttui Gowersin esikoisromaani When to Walk (2007). Sen kummemmin erittelemättä: luin ja pidin. Erityisesti tarinan päähenkilöstä, joka oli sankarittareksi kovin epätyypillinen mutta henkilöhahmona aivan uskottava. Lukulistalle jäi vielä Gowersin toinen romaani The Twisted Heart (jonka varmaan kohdatessa olisin muuten saattanut kevytmielisesti hylätä jo nimen perusteella, ellen nyt olisi tullut lukeneeksi tätä toista ensin). Hieman paremmin jäsennellyn arvostelun When to Walkista voi lukea vaikkapa Guardianista.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

"...who howled on their knees in the subway and were dragged off the roof waving genitals and manuscripts..."

Kuka sanoo, ettei elokuvia kannata valita kannen perusteella? Howlista (2010) tuli heti kotisohvateatterini kuukauden elokuva, tai vaikka kahden.
Traileri:

Keskimäärin runot runoilijan itsensä lausumina ovat lähinnä kiusallista kuultavaa. Allen Gingsberg saattaa olla poikkeus. (Tätä kyllä kuulee ym. leffassa riittämiin, James Francon impersonaatio on erittäin vakuuttava!)

 

 

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

I Can't Stand The Rain

Joku lauloi ohimennen juhannuksena pari säettä tätä kappaletta, ja siitä asti minä olen saanut kuunnella sitä päänsisäisenä kesä-soundtrackinäni. Varsin epäajankohtainen näillä helteillä, eikä sitäpaitsi kovin totuudenmukainenkaan - olen hartaasti odotellut kaksi päivää luvattuja sateita, mutta eipä näy ei kuulu. Sinnikkääksi earwormiksi (hyh, mikä sana) tämä on kuitenkin kelpo valinta - kerran päässäni soi tauotta nelisen päivää Killing Me Softly, ja se olikin kyllä tappavaa se.

I Can't Stand The Rain -biisin alkuperäisesittäjä on Ann Peebles ja julkaisuvuosi 1973. Versioita ovat sittemmin tehneet vaikka ketkä, mutta ei kai tässä ole kovin paljon parantamisen varaa: